Siirry sisältöön
Vuoden 2023 suojelijan tervehdys

Muonion Lohiviikon 2023 suojelijan tervehdys

Yllätykseni oli suuri kun sain pyynnön ryhtyä Muonion Lohiviikon suojelijaksi tänä kesänä. Ilomielin siihen lupauduinkin, tosin vähän epävarmana taidoistani tuossa ”suojelumielessä”.

Ehkä voin vähintään suositella Teille mukavia asioita, tässä tapauksessa Muonion Lohiviikkoa?

Olen saanut tutustua Muonioon ja muoniolaisiin -9 vuotiaana poikasena vuonna 1951 alkaen. Kaikki oli kovin erilaista, ihmiset olivat suoria, luonto toisenlainen ja kalastusmahdollisuudet Kihlangissa olivat aivan toiselaiset kuin kotipitäjässäni Mäntsälässä.

-”Kalastuskompanian päällikkönä” ja ”saunamajurina” tehtäviini kuului ruokakalan hankkiminen ja savusaunan lämmittäminen kahdesti viikossa.

-Sain pikaisen koulutuksen harrilaudan käyttöön. Sen jälkeen minua ei tarvinnut kalaan käskeä: -Vaikkakalaa -pääosin harreja, kohtuudella sainkin, sitä ei koskaan ollut liikaa, siitä piti huolen suuri perheyhteisö.

Samana kesänä sain Myllykarilla pidellä uistimeen ”ruvennutta” lohtakin. Kala tosin karkasi, mutta jätti parantumattoman kalakuumen. Muutama vuosi sitten sain tarkalleen samasta paikasta samankokoisen lohen, ikäänkuin korvauksena sille -51 päässeelle lohelle?

Kesän -51 jälkeen on Lappiin pääseminen ollut kesän tärkein tapahtuma. Niinpä Lapin matkoja on kertynytkin kymmenittäin. Ensimäisinä Lapin vuosina kiinnostuin myös vieheistä ja niitä olen tehnyt vuosikymmeniä. Ensin harrastuksena, -90 luvun alusta ammattina.

Samaan aikaan olivat ensimmäiset Muonion Lohiviikot, jonka silloin voitti Sorjo Virkkunen.

Lohiviikon kilpailu on useasti voitettu tekemilläni JAN-vaapuilla. Itsekin olen osallistunut muutaman kerran ja melkein aina saanut lohenkin. Siitä voisi kiittää sukulaisiani, joiden kanssa olen kalastellut kauan, ja joiden paikallistuntemus on ollut minulle suureksi hyödyksi.

Toivon Lohiviikolle mielenkiintoa ja runsasta osallistumista tänäkin vuonna.

-”Antakaa perheellenne, lapsillenne ja itsellenne tilaisuus kokea jotakin aitoa”!

-Tuli ja vesi, vastasaatu harri kypsymässä tikun nokassa, kahvipannu porisemassa.

Siinä elementit. jotka eivät unohdu! Tämä tulisi jokaisen kokea!

Mitä voimme odottaa Lohiviikolta? -Mielenkiintoisia kalastuspäiviä, niitä varmasti.

Perhelomaa, jossa on mahdollisuus aktiiviseen kalastamiseen, mutta lomaa myös kaikille mukana oleville: -Vaimoille sekä lapsille ehkä harrisarjassa?

Toivottavasti myös saalista? Vähintäänkin komeita ”ruppeuksia” (=kalan tarttuminen).

-”Siitä ko mie ensin fiirasin ja sitten humphautin, nin jo se kohta RUPESI”! -sanoi

Laurilan Antti, hirsiveistäjä ja kova kalamies Kihlangista saatuaan lohen.

Jospa tapaamme joella oikean Haltijalohen? Sen Wäylän suurimman?

-”Venneen mittasen -ainakin pienen venneen”? Jonka voi tavata ja saada jopa tarttumaankin,

mutta jota ei kukaan saa, ei koskaan!

-”Eivät ne ole meitä varten! -Nehän ovat Haltijoita”! -Näin tiesi erän vanhempi vaimoihminen sanoa. Häntä meidän on uskominen, sillä hän oli oikea tietäjä muutenkin.

Jouko Niemivaara, uistimentekijä, Lahti.